Linus Torvalds syntyi vuoden 1969 joulukuussa Helsingissä. Hänen lapsuudensankarinsa Newtonin, Einsteinin ja Gaussin tavoin hän ajatteli, että hänestä tulisi isona tiedemies, mutta hänen suurin inspiroijansa oli hänen isoisänsä Leo Törnqvist, tilastotieteen professori Helsingin yliopistossa, Linuksen tulevassa opinahjossa. Kun Linus oli 12-vuotias, isoisä osti Commodore VIC-20 -tietokoneen työtään varten ja pyysi nuorukaista ohjelmoimaan BASIC-kielellä.

”Opin kyseisestä tietokoneesta paljon”, kertoo Linus.

Näin alkoi hänen suuri kiinnostuksensa siihen, miten tietokoneet toimivat ja miten koodia kirjoitetaan.

Yliopisto-opintojensa jälkeen hän julkaisi Linux-käyttöjärjestelmänsä vuonna 1991. Siitä tuli nopeasti hyvin suosittu, ja se on kehittynyt edelleen vuosien mittaan. Tuhannet kehittäjät eri maista ja sadoista yrityksistä, joista monet ovat keskenään kovia kilpailijoita, ovat kantaneet oman kortensa kekoon eri Linux-versioiden kehityksessä.

Linuxista on tullut perusta Android-älypuhelimille ja tableteille eli sormitietokoneille sekä supertietokoneille ympäri maailman. Linuxia käytetään tänä päivänä lukuisissa laitteissa, mikä helpottaa miljoonien ihmisten työ- ja vapaa-aikaa.

Torvalds, joka edelleen koodaa kotonaan Oregonissa, pitää järjestelmänsä yhtenä tärkeimpänä puolena sen avointa lähdekoodia.

”Avoin lähdekoodi ja ohjelmointi ovat tärkeitä, koska ne perustuvat tieteelliseen lähestymistapaan, sillä ohjelmistoja kehitetään muiden tuottamien ja julkaisemien töiden pohjalta. Ohjelmistot ovat nykymaailmassa niin tärkeitä, että olisi hölmöä olla kehittämättä niitä tällä tapaa.”

Shinya Yamanaka syntyi vuoden 1962 syyskuussa Osakassa Japanissa. Hän harrasti yläaste- ja lukioikäisenä aktiivisesti fyysisiä lajeja, kuten judoa ja rugbyä, joissa oli omat vaaransa.

“Minulta murtui luita useaan otteeseen. Kävin silloin monta kertaa ortopediassa, ja päätin opiskella ortopedikirurgiksi. Työskennellessäni tutkijana San Fransiscon sydän- ja verisuonitauteihin keskittyvässä Gladstone Institutessa 1990-luvulla löysin uuden geenin, jonka nimesin Nat1:ksi. Geeni aiheuttaa syöpää. Kun perehdyin siihen tarkemmin, sain selville, että sillä on tärkeä tehtävä myös alkiosoluissa. Tämä löytö inspiroi minua tutkimaan alkiosoluja.”

Vuonna 2006 hänen tutkimusryhmänsä loi onnistuneesti hiirten iPS-kantasoluja, jotka pystyvät itse uusiutumaan ja ovat monikykyisiä, mistä seuraa, että ne voivat kehittyä toisenlaisiksi soluiksi. Lisäksi ne ovat lähes samanlaisia kuin alkiosolut. Seuraavana vuonna he loivat ihmisen iPS-kantasoluja muuntamalla aikaisemmassa läpimurrossa käytettyjä neljää geeniä aikuisen ihmisen ihosoluissa.  On viitteitä siitä, että ne pystyvät kehittymään kaikenlaisiksi soluiksi, kuten neuroneiksi, sydänlihassoluiksi ja luusoluiksi. Ensimmäistä kertaa oli mahdollista tehdä lääkkeisiin, hoitoihin ja istutekehitykseen liittyviä kantasolututkimuksia käyttämättä ihmisen sikiöitä.

Kiitos Yamanakan läpimurron tutkijat etenevät nyt kaikkialla maailmassa ripeästi kantasolututkimuksessa.

”Tavoitteeni on, että tämän vuosikymmenen aikana kehitämme uusia lääkkeitä sairauksiin iPS-kantasoluteknologian avulla sekä suoritamme kliinisiä kokeita muutamaan potilaaseen, joilla on Parkisonin tauti, diabetes tai veritauteja. Teemme kovasti töitä sen eteen, että kokeet toteutuvat”, Yamanaka kertoo.